Pienten purojen tuskaisuudesta

Olen melko hidas kirjoittaja. Eilen sain romaanikässäriä tehtyä neljän liuskan verran, ja se on aika maksimimäärä, johon yhden päivän aikana pystyn. (No ehkä olen joskus kirjoittanut kuusikin liuskaa päivässä.)

Kirjoittamiseen käytettävä aika ei oikeastaan ole kovin ratkaiseva tekijä – tuohon neljään liuskaan kului yhteensä ehkä pari tuntia, mutten välttämättä saisi juurikaan enempää aikaan, vaikka istuisin koneen äärellä kymmenen tuntia. Käytettävää aikaa rajoittavampi tekijä on ehkä jonkinlainen ”luova kapasiteetti”, jota yksillä yöunilla syntyy vain tietty määrä.

Hitaus aiheuttaa hankaluuksia. Romaanista on päässäni olemassa paitsi summittainen koko tarinan mittainen kaari, myös lukemattomia yksittäisiä kohtauksia, henkilöihin liittyviä yksityiskohtia, tunnelmia ja näkymiä. Ne vellovat sisälläni, vahvistuvat, liittyvät toisiinsa – ja paha kyllä, ehkä haalistuvat ja unohtuvatkin. Kaikkea ei pysty merkitsemään muistiinpanoihin. Palan halusta kirjoittaa tuollaiset asiat ulos, osaksi tarinaa, mutta valitettavasti kokonaisuus syntyy hitaasti, pienenä purona.

Kärsivällisyys on kirjoittajalle hyve, ja sitä minulla ei vielä kovin paljon ole.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s